Asioita joista pidän Zhan jiangissa:

- ihmiset. eteläkiinalainen elämäntapa on hassu yhdistelmä avoimuutta, rentoutta ja toisaalta ujoutta ja viattomuutta. Kiinassa pidän eniten ihmisten positiivisuudesta ja toisten ihmisten kunnioittamisesta. Ongelmiin suhtaudutaan samaan aikaan avoimesti ja analyyttisesti ja kaikki on yleensä ratkaistavissa. Täällä ollessani olen ihmetellyt paljon esimerkiksi ranskalaista tapaa raivota kaikesta ja kohdella varsinkin ranskaa puhumattomia ulkomaalaisia ala-arvoisesti. Aasiassa kukaan ei käyttäytyisi niin.

- vaatteet. täältä saa ihania mekkoja, kenkiä, laukkuja ja asusteista hintahaarukalla 0,10-40 euroa. Suurin piirtein peruskaupassa kauniit kiinalaiset vaatteet kuten pitsipaidat ja klassisesti leikatut mekot maksaa sen 2-4 euroa kappale... joten voitte vaan kuvitella mitä harrastan täällä koko ajan, vaikka normaalisti Suomessa en ole koskaan ollut "shoppailufriikki". Mutta täällä! Halpoja, kauniita ja hyvälaatuisia vaatteita miljoonissa eri putiikeissa ja kaikki mun kokoa... voisin ostaa täältä kaikki kaupat tyhjiks.

- puistokulttuuri. Täällä ihmiset tykkää harrastaa kollektiivisesti puistoissa. Iltaisin voi harrastaa lavatanssia (!), thai chiitä, jumppaa musiikin tahdissa tai joukkuelajeja. Kuka tahansa ohikulkija voi mennä mukaan ja osallistuminen on aina ilmaista. Puistoihin kokoontuu myös illalla paljon lapsia ja perheitä viettämään aikaan. Iso kontrasti taas verrattuna Suomeen, jossa puistot ovat lähinnä nuorison juopottelupaikkoja ja osa pelon maantiedettä pimeän tullen. Kiinalaiset ovat muutenkin mestareita ottamaan julkisen tilan haltuunsa: täällä tehdään kaduilla ja puistoissa lähes mitä tahansa jumppatuokioista ennustamiseen ja tavaroiden myymiseen.

- ilmasto. Subtroopikissa eläminen on mulle samaan aikaan uuvuttavaa ja toisaalta ihanaa. Mukavinta on, ettei koskaan ole kylmä. Päivisin täällä on n.32-40 astetta lämmintä, iltaisin 25-30 suurin piirtein. Nyt on ollut viileämpää kuin keskikesällä, jolloin oli koko ajan 40 ja ylikin. Huonoja puolia kuumudessa on se, että pyöryttää jos on liian kauan ulkona. Täällä ei myöskään ole uintimahdollisuuksia, sillä Kiinan meri on niin saastunut. Puistot ovat sen sijaan palmuineen ja kukkasiseen paratiisimaisia.

- ruoka. kantonilainen keittiö on ääripäiden ruokaa. täällä myydään kaduilla kokonaisia grillattuja koiria ja periaattessa täällä voi syödä mitä tahansa madoista tiramisuun. jos ei halua kokeilla tätä aitoa kantonilaista keittiötä zhan jiangissa on myös muutamia länsimaalaistyylisiä ravintoloita, joissa ruokaa maksaa n.4 euroa. Nämä "Western restaurants" ovat täällä yleensä hienoja ja kalliin oloisia ravintoloita, joissa tarjoillaan sitä ruokaa jota me saadaan Suomessa kun mennään kiinalaiseen syömään. Täällä on myös ihanat valikoimat tuoreita hedelmiä ja kookospähkinöitä ilmaston vuoksi. myös halvat sushiravintolat ovat yksi asia johon oon jäänyt riippuvaiseksi täällä.

- kieli. koska kiina on kiehtovaa. olen nyt aloittanut kielen opiskelun täällä 3 kertaa viikossa. mun opettajan nimi on kirsikka. tästä enemmän joskus.


tietyllä tavalla täällä eläessä ei tule usein ajatelleeksi, ettei täällä ole ihmisoikeuksia tai sananvapautta ja että täällä teloitetaan tällä hetkellä maailman eniten ihmisiä. talouskasvu on täällä niin valtavaa, että keskiluokka kasvaa ja ihmiset vaurastuvat koko ajan. niimpä ainut asia jota kiinassa tällä hetkellä ajatellaan on kuluttaminen ja raha, ja se myös näkyy zhan jiangissa. täällä on täysin samanlaista tyylikästä nuorisoa kuin missä tahansa, samanlaisia supermarketteja ja jättiostareita kuin missä tahansa ja täällä kuunellaan samanlaista populääri musiikkia ja pelataan samoja videopelejä kuin missä tahansa. on vaikea muistaa elävänsä yksipuoluejärjestelmässä kun elää palmujen keskellä ostosparatiisissa... vaikka silti täällä on toisaalta heti ostareiden vieressä katuja joista alkaa se hc stereotypinen kiina, ja muutamia kymmeniä kilometrejä kaupungin ulkopuolella on riisipeltoja ja asutaan edelleen kuin 1500-luvulla.

ehkä se tekeekin kiinasta vaikean ja samaan aikaan niin kiehtovan, että täällä on yksinkertaisesti niin paljon ristiriitaisuuksia, ettei niitä jaksa enää analysoida tai kritisoida tai edes tiedostaa poliittisesti 40 asteen helteessä. ihan kuin katsoisi filmiä joka soljuisi silmien ohi.

Moderni Zhan jiang on kuitenkin sähkötaivaineen ja valomerineen ihan kuin asuisi Japanissa... ainoastaan että kaikki maksaa 2 euroa sen 20 tai 200 euron sijasta...

Mitä osaisin kertoa Kiinasta.

Zhan jiang on yksi Kiinan pienimmistä kaupungeista: "vain" 2-7 miljoonaa ihmistä. On uskomatonta, että tää on paikallinen Kouvola vaikka täällä asuu suurin piirtein yhtä paljon ihmisiä kun koko Suomessa.

Koen että tää edustaa aika hyvin sitä mitä Kiina on nykyään: kaoottinen ja ylitsevuotava sekoitus kaikkea. Isojen pääkatujen varsista lähtee seikkailullisia pieniä katuja, jossa on sitä oikeaa extreme Kiinaa. Kadut ovat kapeita, ja autot, pyörät, riksat, mopot ja jalankulkijat menevät kaikki samassa sekamelskassa, koska varsinaisia kaistoja tai autoteitä ja kävelyteitä ei ole erikseen. Ränsistynesitä vieri viereen ahdetuista kerrostaloista roikkuu sähköjohtoja ja ilmalämpöpumpuista tihkuu vettä kadulle (olen varma, että joku päivä täällä saa vielä sähköshokin). Kaduilla myydään hedelmiä, vihanneksia, ruokaa, juomaa, eläimiä, i-ching ennustuksia, lääkkeitä, leluja, autonosia, vaatteita ja oikeastaan mitä tahansa. Eläimiä myös teurastetaan täällä keskellä katua, jonka jälkeen ne laitetaan yleensä grilliin paistumaan ja valmiina niitä voi ostaa syötäväksi. Taloista roikkuu perinteisiä kiinalaisia punaisia lyhtyjä, joita Suomessa näkyy kiinalaisissa ravintoloissa lähinnä kitsch-koristeina. Ihmisillä on tyypillinen kiinalainen aurinkohattu ja naiset kantavat hedelmiä ja vihanneksia koreissa. Joillakin sivukaduilla näkee vielä vanhoja perinteisiä asuinrakennuksia, joissa on punatiiliset seinät ja pagodimaiset harjakatot. Näissä perinteisissä yksikerroksisissa taloissa asuu yleensä monta perhettä ja kotieläimiä sekaisin. Normaalisti Zhan jiangin kaupunkikuvaa hallitsee kuitenkin korkeat kerrostalot kuten missä tahansa aasilaisessa kaupungissa.

Perinteisten kiinalaisten katujen ja alueiden vastapainoksi täällä on myös hyvin länsimaalaista. Käytännössä moderni zhan jiang ja vanha zhan jiang elävät koko ajan vieri vieressä vain muutamien metrien päässä toisistaan ympäri kaupunkia. Täällä on valtavia länsimaalaisen tyylisiä ostoskeskuksia, joissa on samoja kosmetiikka-, vaate- ja pikaruokaketjuja kuin Suomessakin. Täällä on myös paikallisia vaatekauppoja, supermarketteja, partureita, elokuvateattereita, ravintoloita, kirjakauppoja ja peliluolia, jotka voisivat olla missä päin tahansa Eurooppaa. Ostoskadut ovat yleensä siistejä ja joka puolella soi kovaa kiinalainen tai länsimaalainen popmusiikki.

Länsimaalaisen ja kiinalaisen zhan jiangin väliin jää vielä rippeitä kolmannesta, ranskalaisesta zhan jiangista: Zhan jiang on ennen ollut osa Ranskan siirtomaa-aluetta Etelä-Aasiassa ja ranskalaiselta kaudelta täällä on mm. joitakin 1800-luvun palatsimaisia rakennuksia, kirkkoja ja rantabulevardeja. Kirkot ovat yleensä suljettu ja näyttävät siltä etteivät ne ole olleet käytössä vuosiin. Isoissa ranskalaistyylisissä taloissa on usein valtion virastoja, joten ne ovat säilyneet kohtalaisen kauniina. Rantabulevardit ovat täällä palmuineen ja kukkasineen hyvinkin kauniita ja paratiisimaisia, mutta varsinaista rantaturismikulttuuria tai uimarantoja täällä ei ole, vaikka +30 sää ja trooppinen ilmasto tekisivät tästä ihanteellisen turistirysän. Meri on kuitenkin hyvin likainen ja siellä näkyy lähinnä roskia ja köyhiä kalastajia veneineen. Rantabulevardeja ja palmupuistoja käyttävät lähinnä lapsiperheet ja satunnaiset istuskelijat. Varsinainen tursistikohde täällä Etelä-Kiinassa on Zhan jiangin vieressä ole Hainanin saari, jossa on länsimaalaisille tyypillisiä rantalomaresortteja ja paljon venäläistä, kiinalaista ja japanilaista turisteja. Sinnekin olisi tarkoitus piipahtaa tässä kuukauden aikana jos vain on aikaa.

Manner-Kiinassa eläminen on samaan aikaan henkisesti raskasta ja toisaalta paljon antavaa. Väsymystä täällä aiheuttaa ihmisten paljous, kaupungin kaoottisuus ja metelitaso, joillaiseen Suomessa asuessa ei ole tottunut. Sen sijaan ihmiset ovat ystävällisiä ja vaikka kukaan ei juuri puhu englantia niin asiat silti yleensä järjestyvät. Asiakaspalvelukulttuurista suomalaisilla olisi paljon opittavaa.