Mitä osaisin kertoa Kiinasta.

Zhan jiang on yksi Kiinan pienimmistä kaupungeista: "vain" 2-7 miljoonaa ihmistä. On uskomatonta, että tää on paikallinen Kouvola vaikka täällä asuu suurin piirtein yhtä paljon ihmisiä kun koko Suomessa.

Koen että tää edustaa aika hyvin sitä mitä Kiina on nykyään: kaoottinen ja ylitsevuotava sekoitus kaikkea. Isojen pääkatujen varsista lähtee seikkailullisia pieniä katuja, jossa on sitä oikeaa extreme Kiinaa. Kadut ovat kapeita, ja autot, pyörät, riksat, mopot ja jalankulkijat menevät kaikki samassa sekamelskassa, koska varsinaisia kaistoja tai autoteitä ja kävelyteitä ei ole erikseen. Ränsistynesitä vieri viereen ahdetuista kerrostaloista roikkuu sähköjohtoja ja ilmalämpöpumpuista tihkuu vettä kadulle (olen varma, että joku päivä täällä saa vielä sähköshokin). Kaduilla myydään hedelmiä, vihanneksia, ruokaa, juomaa, eläimiä, i-ching ennustuksia, lääkkeitä, leluja, autonosia, vaatteita ja oikeastaan mitä tahansa. Eläimiä myös teurastetaan täällä keskellä katua, jonka jälkeen ne laitetaan yleensä grilliin paistumaan ja valmiina niitä voi ostaa syötäväksi. Taloista roikkuu perinteisiä kiinalaisia punaisia lyhtyjä, joita Suomessa näkyy kiinalaisissa ravintoloissa lähinnä kitsch-koristeina. Ihmisillä on tyypillinen kiinalainen aurinkohattu ja naiset kantavat hedelmiä ja vihanneksia koreissa. Joillakin sivukaduilla näkee vielä vanhoja perinteisiä asuinrakennuksia, joissa on punatiiliset seinät ja pagodimaiset harjakatot. Näissä perinteisissä yksikerroksisissa taloissa asuu yleensä monta perhettä ja kotieläimiä sekaisin. Normaalisti Zhan jiangin kaupunkikuvaa hallitsee kuitenkin korkeat kerrostalot kuten missä tahansa aasilaisessa kaupungissa.

Perinteisten kiinalaisten katujen ja alueiden vastapainoksi täällä on myös hyvin länsimaalaista. Käytännössä moderni zhan jiang ja vanha zhan jiang elävät koko ajan vieri vieressä vain muutamien metrien päässä toisistaan ympäri kaupunkia. Täällä on valtavia länsimaalaisen tyylisiä ostoskeskuksia, joissa on samoja kosmetiikka-, vaate- ja pikaruokaketjuja kuin Suomessakin. Täällä on myös paikallisia vaatekauppoja, supermarketteja, partureita, elokuvateattereita, ravintoloita, kirjakauppoja ja peliluolia, jotka voisivat olla missä päin tahansa Eurooppaa. Ostoskadut ovat yleensä siistejä ja joka puolella soi kovaa kiinalainen tai länsimaalainen popmusiikki.

Länsimaalaisen ja kiinalaisen zhan jiangin väliin jää vielä rippeitä kolmannesta, ranskalaisesta zhan jiangista: Zhan jiang on ennen ollut osa Ranskan siirtomaa-aluetta Etelä-Aasiassa ja ranskalaiselta kaudelta täällä on mm. joitakin 1800-luvun palatsimaisia rakennuksia, kirkkoja ja rantabulevardeja. Kirkot ovat yleensä suljettu ja näyttävät siltä etteivät ne ole olleet käytössä vuosiin. Isoissa ranskalaistyylisissä taloissa on usein valtion virastoja, joten ne ovat säilyneet kohtalaisen kauniina. Rantabulevardit ovat täällä palmuineen ja kukkasineen hyvinkin kauniita ja paratiisimaisia, mutta varsinaista rantaturismikulttuuria tai uimarantoja täällä ei ole, vaikka +30 sää ja trooppinen ilmasto tekisivät tästä ihanteellisen turistirysän. Meri on kuitenkin hyvin likainen ja siellä näkyy lähinnä roskia ja köyhiä kalastajia veneineen. Rantabulevardeja ja palmupuistoja käyttävät lähinnä lapsiperheet ja satunnaiset istuskelijat. Varsinainen tursistikohde täällä Etelä-Kiinassa on Zhan jiangin vieressä ole Hainanin saari, jossa on länsimaalaisille tyypillisiä rantalomaresortteja ja paljon venäläistä, kiinalaista ja japanilaista turisteja. Sinnekin olisi tarkoitus piipahtaa tässä kuukauden aikana jos vain on aikaa.

Manner-Kiinassa eläminen on samaan aikaan henkisesti raskasta ja toisaalta paljon antavaa. Väsymystä täällä aiheuttaa ihmisten paljous, kaupungin kaoottisuus ja metelitaso, joillaiseen Suomessa asuessa ei ole tottunut. Sen sijaan ihmiset ovat ystävällisiä ja vaikka kukaan ei juuri puhu englantia niin asiat silti yleensä järjestyvät. Asiakaspalvelukulttuurista suomalaisilla olisi paljon opittavaa.